Terveh! Pagizetgo sie šekakarjalakši? Tänäpiänä tuumaičen ollouko še hyvä vain huono asie olla karjalan kielen šekapakasija. Mie tiijuštan, jotta tätä šamua tiemua tuumaiččou moni muuki karjalaini nuori. Olen kuullun, jotta vanhemmat karjalan kielen malttajat ollah čakattu nuorie, kun hyö ei paissa karjalakši šamah tapah kuin hiän omašša čomašša kyläššä on paistu tahi kun nuoret ei paissa kuin hiän vanhemmat ollah paistu. Ta ketnih čakatah, kun kieli kehittyy ta kieleh tulou šanoja, kumpasie ei ole aijempah ollun käytöššä. Täššä kirjutukšešša mie meinuan šekakarjalalla šitä, kun pakinašša (ta toičči kirjutukšeššaki) karjalan kielen piämurtehet ševotutah keskenäh.
Mie olen iče äijän tuumainnun mitein miun pitäis paissa karjalakši. Miun šuvun murreh on onnakko ollun šuvikarjala (ta onnakko niise livvinkarjala, kun olen iänittehie kuullun) ka kun aloin opaštuo karjalan kieleh yliopissošša, tarjolla oltih vienankarjalan kurssit. Rupesin opaštumah vienankarjalah ta luajin niisi šuvikarjalan kurssie, ka vienankarjala vain jäi miula vahvemmin piäh. Tiettäväini šeki pitäy šanuo, ku vienan- ta livvinkarjalah on ollun kepiempi opaštuo šentäh kun materijalie on šuvikarjalakši äijän vähempi. Ka kuiteinki, tuumaičen kun ei še ole nimi paha tielo, jotta maltan parempah luatuh eri murtehella, kuin mi miun šuvun murreh on ollun. Še on niise ruato karjalan kielen puolešta. Arvelen niise jotta vienankarjalan kielineron kautti muih murtehih opaštumini on kepiempi tielo.
Mie alkuh tiettäväini varasin paissa iäneh karjalakši, šentäh kun miun pakinašša kepieh ševotutah kaikin murtehet, kuin olen jo aijempah täššä blogissa šellittän. Toičči kun murtehet ševotutah, niin ševotutah niise murtehien omat kieliopit keskenäh. Esimerkkilöinä miun šekakarjalašta voin antua tämmösie: toičči šanon tahi ta toičči libo, toičči šanon niise ta toičči tuaššen sezo. Kepieh šamašša pakinašša niise šuatan šanuo, jotta pakajan ta pagizen karjalakši tahi karjalakse. Šanojen piättehet ollah ne kumpaset miula ylen kepieh ševotutah, kun kuuntelen muijen pakinua. Rupieu vienankarjalan loppu a mänömäh u:ksi: koira - koiru, tovarissa - dovarissu (tahi tovarissu). Vienakši niise kirjutan jotta minih tielo paššuau, ka pakinašša šanon usein jotta pädöy. Toičči niise verbilöin taivutušmuuvvotki ševotutah. Vienakši on esimerkiksi rupesin, ka pakinašša kepieh šanon rubein. Ta mihnih šanoih onnakko vain tottuu. Esimerkiksi tuaton tuatošta paissešša šanon kaikičči diedo, en ukko. Ta passipoiješšaki šanon tavan mukah passibo pehmiel b:l. Ta kun olen kenennih kera vastavunnun ta lähemmä eri šuuntih, šanon usein näimmökseh (vienakši näkeyvymmä). Ta kun šanon jotta ruan mitänih kenennih kera, lyhenöy kera usein livvinkarjalan mukah -ke piättehekši (esim. čikon kera - čikonke).
Miun tovarissat ta opaštajat ollah rohkassuttan milma ta šanon, jotta še ei nimitä haittua paissa šekakarjalua. Ta še oli miusta hyvä huomavo, kumpasen miun opaštaja šano, jotta šekakarjalan pakajamini on niise karjalan kielen kehittymiseh liittyjä tielo. Kieli on kaikičči muutoksešša, ta onnakko šekakarjalan ylehistymini on yksi moine muutoš karjalan kieleššä. Kieleššä ei ole mitänä tarkkua rajua, kumpasen mukah pitäis paissa. Pitäy muistua, jotta karjalan piämurtehien (vienankarjala, šuvikarjala ta livvinkarjala) alamurtehissaki on vaihteluo. Ta šeki on hyvä muistua, jotta paistu kieli ei ole šama asie kuin normiiruittu kieli.
Miun mieleh šekakarjalan pakajamini ei ole nimi huono tielo. Ei pie varata paissa - kaikilla meilä on oma pakinaluatu! Miun mieleštä tärkein tielo on vain paissa, jotta karjalan kieli jatkau elošta. Konša ei tiijä šanua tahi kun ei ole vielä olomašša mitänih šanua karjalakši, voi avukši kaikičči ottua šuomen kielen libo minnih muun kielen. Šitä mieki äijäl ruan, jotta käytän šuomen kieltä apuna. Ta pitäy vielä šanuo, jotta mänkyä pakinapirttilöih kun ollou mahto. Šielä ei ole nimi pakko paissa, toičči voi vain kuunnella. Šiitä še pakina hil'l'akkaiseh ta huomuamattaki lähtöy kun enšin kuuntelou muijen pakinua.
Onnakko mie toičči voisin kuotella kirjuttua täh blogih šamah tapah kuin pakajan - vienankarjalakši, ka šit kuiteinki šekakarjalakši. :)
Šanašto: paissa = puhua / čakata = moittia, torua / nero = taito / niise = myös / tovarissa = kaveri, toveri / passipoija = kiittää / passipo = kiitos / kaikičči = aina